TCH Saaga, osa 5


Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa


Tapahtumapaikka Pasilan poliisitalo, väkivaltarikosten osasto. Tarkastaja Juha Heikkilän työhuone. Perjantai-iltapäivä 25.3.2005.

Juha Heikkilä istui työpöytänsä ääressä rasittuneen näköisenä. Vietnamilaisten ja kazakhstanilaisten maahanmuuttaijen välinen verinen yhteenotto Hakunilassa oli pitänyt Heikkilän työllistettynä eilisestä aamusta lähtien. Kotona hän oli käynyt vain nukkumassa. Tänään hän ei jäisi ylitöihin, kotisauna ja mäyräkoira väikkyivät jo mielessä. Samassa Partanen työnsi päänsä ovesta sisään.
- Heka on tulossa. Näyttää olevan tohkeissaan, Partanen sanoi nopeasti ja hävisi saman tien.
"Voi kyrpien takatalvi", Heikkilä manasi mielessään. Heka tarkoitti Granbergia. Jerker Granberg oli 28-vuotias ylikomisario ja uraohjus. Hän oli kivunnut nykyiseen asemaansa nopeammin kuin useimmat, asia joka ärsytti monia. Lisäksi hän oli tehnyt sen omilla ansioillaan, asia joka ärsytti vielä useampia. Granberg oli kunnianhimoinen ja työssään tehokas. Lisäksi hän vaati samoja ominaisuuksia alaisiltaan, minkä takia hänellä ei juuri ollut ystäviä talon sisällä. Hänen kykyjään ei kuitenkaan kyseenalaistanut kukaan. Lempinimi tuli siitä, että hänen sliipattu ja tarmokas olemuksensa toi puistattavasti mieleen Juhana Helmenkalastajan.
"Mitähän sille sanoisi", Heikkilä mietti. Kotiin oli päästävä. Sitä paitsi tutkimus ei Heikkilän mielestä ollut mitenkään hektisessä vaiheessa, kaikki asianosaiset oli jo saatu oikeaan paikkaan - sairaalaan, selliin tai kylmäkaappiin. Samassa Granberg törmäsi sisään huoneeseen.
- Terve Juha, tänään menee myöhään. Olen pahoillani.
Heikkilä yritti pitää kasvonsa kurissa.
- Eiköhän nää ryssät ja vinosilmät pysy sellissä maanantaihin, Heikkilä yritti.
- Nyt ei ole kyse siitä, Granberg kiirehti sanomaan. - Se juttu saa tosiaankin odottaa, sinun pääprioriteettisi on nyt tämä toimitusjohtaja-päätoimittajan katoaminen.
Tämä yllätti Heikkilän täysin.
- Sulevi Isopussin… miksi?
- Kohta se selviää. Tule mukaan, meillä on C342:ssa palaveri. Muut ovat jo paikalla.
Heikkilä ei ymmärtänyt mitään. Hämmästykseltään hän ei huomannut enää edes kaivata mäyräkoiraansa.

Heikkilä istui kokoushuone C342:n pöydän ääressä täysin typertyneenä. Kokous oli nyt kestänyt noin puoli tuntia, ja hetki hetkeltä Heikkilä oli tuntenut olevansa enemmän pihalla. Jo huoneeseen astuessaan Heikkilä oli yllättynyt; huoneessa oli paikalla koko Pasilan kerma: Jokinen, Juusela, Nyholm, Hammarberg… myös Mattson oli huolittu mukaan. Lisäksi oli ollut joitain joita Heikkilä ei tunnistanut. Erityisesti hän oli huomioinut siilitukkaisen, sotilaspukuisen upseerin, sekä laihan, kapeakasvoisen niljakkeen, joka pälyili kaikkea hermostuneesti. Ilmiselvä SuPon mies. Puheenaihe kokouksessa oli järjestö nimeltä TCH Snooker. Heikkilä tunnisti nimen. Hänen haastatellessaan Sulevi Isopussin lähipiiriä oli eräs tämän biljarditutuista maininnut, että Isopussin oli ollut määrä mennä jutuntekomatkalle tämän nimisen kerhon luo. Heikkilä ei ollut ehtinyt tehdä juuri muuta kuin kirjata tiedon ylös, kun Hakunilassa oli päässyt helvetti irti. Sitä paitsi Heikkilä oli alun alkaen pitänyt Isopussia vain joron jäljille ajautuneena aviomiehenä. Nyt hän ei ollut enää niin varma.
Kaikki mitä TCH Snookerista oli sanottu, tuntui Suomen oloissa uskomattomalta. Alustusta pitävä Juusela oli värikkääseen tapaansa kuvannut porukkaa kielikuvalla "Daavidin oksa ja Fight Club tapaavat Woodstockin sienibileissä". Juuselan alustus oli melko ylimalkainen, nyt oltiin kuitenkin pääsemässä asiaan, Juusela alkoi kertoa kerhon jäsenistä.
- Aloitetaan nyt sitten tästä johtajasta, Juusela sanoi.
Valkokankaalle heijastui kasvokuva nuoresta miehestä, jossa ei äkkiseltään ollut mitään silmiinpistävää.
- Kuva on vanha, Juusela sanoi - Miehellä on nykyään pitkä tukka ja sekainen risuparta. Kasvonpiirteet kuitenkin muuttumattomat. Mies lienee kaikille tuttu?
Kaikki paikallaolijat nyökkäilivät. Heikkilä muisti miehen hyvin, tapauksesta oli kymmenisen vuotta ja se oli ollut maan ykkösuutisaihe useita kuukausia. Heikkilä lunttasi edessään olevista papereista ruumisluvun ja tunsi vilun väreitä.
- Niittäjä on vaihtanut nimeä, Juusela jatkoi.
Lehdistö oli kutsunut miestä Niittäjäksi ja Elonkorjaajaksi, koska tämä oli aina käyttänyt viikatetta.
- Hän kutsuu nyt itseään Sempaiksi, Juusela sanoi.
- Hetkinen, keskeytti Mattson. - Lienee tyhmä kysymys, mutta onko jokin erityinen syy siihen, ettei tämä steariiniaivo ole kiven sisässä?
Juusela selitti kärsivällisesti, että Niittäjän oli aikanaan todettu toimineen ymmärrystä vailla. Näin ollen hänen sijoituspaikkansa oli ollut vankimielisairaala eikä vankila.
- No miksi se ei sitten ole siellä hullujenhuoneessa? puuttui puolestaan Heikkilä puheeseen.
- Se todettiin viisi vuotta sitten parantuneeksi, Juusela sanoi tyynesti.
- Ja nyt se kulkee sitten ihmisten parissa!
Mattson ei kyennyt peittämään tyrmistystään.
- Psykiatrit totesivat hänen edistyneen huomattavasti. Lisäksi vankimielenterveystyö on melkoisten säästöpaineiden kourissa.
Juusela ei peitellyt sarkasmia äänessään. Heikkilä sulki silmänsä. "On tämä ihana yhteiskunta", hän mutisi. Juuselan esitys jatkui.
- Niin, kuten sanoin, hänen nykyinen kutsumanimensä on Sempai. Tarkoittaa japanin kielessä vanhempaa. Käytetään monissa merkityksissä, viittaa usein jonkinlaiseen kouluttajaan tai henkiseen oppaaseen.
Vaikka asia oli vakava, ei Heikkilä voinut olla hymyilemättä ajatellessaan Niittäjää jonkun henkisenä oppaana.
- Hän kokoaa ympärilleen jonkinlaista ryhmittymää. Emme oikein osaa vielä sanoa onko kyseessä rikollisjärjestö, lahko vai jotain muuta. Se kuitenkin on selvää että snookerin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, olen nähnyt poikien pelaavan.
- Black Rhinos, puuttui puheeseen Nyholm.
- Anteeksi?
Juusela ei heti ymmärtänyt.
- Black Rhinos. Porilainen moottoripyöräjengi, jossa yksikään jäsen ei edes omistanut moottoripyörää.
Juusela nyökkäsi ymmärrettyään asiayhteyden. Nyholmilla oli usein tapana ajatella asioita ääneen.

Saagan pääsivulle Edellinen osa Seuraava osa